Marjo Soinilla on aitiopaikka lääketieteelliseen tutkimusmaailmaan Lahdessa. Tutkimuksiin panostaminen tulee lopulta aina tavallisen ihmisen hyödyksi parantuneena sairaanhoitona ja ennaltaehkäisynä. Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja Helsingin yliopisto ovat tehneet jo pitkään vaikuttavaa yhteistyötä.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tutkimuskoordinaattori Marjo Soini on käynyt edellisellä viikolla kehityskeskustelun esihenkilönsä kanssa Lahden terveysmetsässä. Metsä soveltuu erinomaisesti juuri tällaiseen käyttötarkoitukseen, sillä se sijaitsee Päijät-Hämeen keskussairaalan välittömässä läheisyydessä.
Toimistotyötä kaupunkialueilla tekeville digityöläisille luontokontaktit eivät ole itsestäänselvyys, mutta täällä luonto on tarjottimella myös kiireisille uraohjuksille.
Terveysmetsä sopii oivallisesti myös tutkimuskoordinaattorin henkilöhaastattelun miljööksi. Luonnon hyvinvointivaikutuksista on saatu lukuisissa tutkimuksissa vahvaa näyttöä. Tietyntyyppiset metsät edesauttavat elpymisen kokemusta erityisen paljon: terveysmetsäksi sopii hyvin metsäalue, joka on miellyttävä, monipuolinen ja helposti saavutettavissa. Juuri kuten tämä metsä.
Tutkimusaiheita lääkäreiden arjen havainnoista
Akuutti-päivystyksessä vuoroaan odottava lahtelainen ei todennäköisesti tule ajatelleeksi, että keskussairaalan seinien sisällä tehdään runsaasti myös tieteellistä tutkimusta.
Yliopistollisten keskussairaaloiden tutkimustoiminta on olennainen osa yliopiston akateemista tehtävää. Muissa keskussairaaloissa tutkimusmaailma voi olla lääkäreille vieraampi. Osaava tutkimuskoordinaattori onkin Päijät-Hämeen hyvinvointialueella lääkärin korvaamaton kumppani, sillä tutkimustoimintaa tehdään täälläkin yllättävän paljon – vaikka ei ollakaan yliopistollinen keskussairaala.
– Hieman yleistäen voisi sanoa, että meillä tehtävä tutkimus on todellista intohimotutkimusta, sillä kukaan ei välttämättä ulkoa ohjaa, mitä olisi syytä tutkia. Tutkimusaiheet kumpuavat hoitavien lääkärien kliinisessä työssä tekemistä havainnoista.
Loistavaksi esimerkiksi juuri tällaisesta lahtelaistutkimuksesta käy diabetologian erityispätevyyden hankkineen, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Marianne Ylikosken verensokeritutkimus diabetespotilaiden leikkaushoidossa. Käytännön työstä jalostui AGS-toimintamalli (Acute Glucose Service) diabeteksen hoitoon hoitaja-lääkäri-työpareille kirurgian vuodeosastoille ja leikkaushoitoihin.
– Tutkimustiedon avulla kehitetty toimintamalli takaa diabetesta sairastaville leikkauspotilaille aiempaa paremman verensokeritasapainon turvallisesti toteutettuna. Tämä potilasryhmä on Suomessa suuri, joten malli on herättänyt laajaa kiinnostusta ja Marianne kiertääkin esittelemässä sitä ympäri maata.
Tutkimustiedosta innovaatioihin
Kun puhutaan Helsingin yliopiston ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta, ei ole ihme, jos kuulijalla menee pää helposti pyörälle. Puheissa saattavat vilistä keskussairaalat, HUS ja sen yhteistyöalueet, erikoistuvat lääkärit, osa-aikaiset professorit sekä lääketieteellisen tiedekunnan erityispiirteet. Käytännönläheinen ja monitasoinen yhteistyö on jatkunut jo pitkään.
– Omat ominaispiirteensä tutkimusmaailmaan toi vuonna 2011 muuttunut valtion tutkimusrahoitus sekä nyt tuoreimpana vuoden alussa voimaan tullut laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Se velvoitti myös meidät perustamaan uuden TKI-yksikön. Nyt kaikki koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta koordinoidaan keskitetysti, Marjo Soini kertoo.
Tutkimuskoordinaattorin työpaikalla on tapahtunut Soinin työuran aikana neljä organisaatiomuutosta. Jatkuvasta muutosturbulenssista huolimatta Päijät–Hämeen hyvinvointialue edeltäjineen on vahvassa maineessa luotettavana tutkimuskumppanina myös yliopistomaailmalle.
Vuonna 2023 hyvinvointialueen työntekijät lääkäreistä ravitsemusterapeutteihin tuottivat yhteensä 90 vertaisarvioitua tutkimusjulkaisua. Vertailun vuoksi: Helsingin yliopiston ja LUT-yliopiston yhteenlaskettu ”Lahden julkaisuluku” oli 252.
Vaikkei julkaisumäärä yksistään ole tieteellisen tutkimustyön mittari, antavat luvut osviittaa siitä, miten tärkeää tutkimustahoa Marjo Soini arjessaan koordinoi.
Käytännön apua tutkimusbyrokratiaan
Väitöskirjapuolelta Soini mainitsee erityisesti Perttu Lahtisen vuosi sitten valmistuneen väitöskirjan ulosteensiirtotutkimuksista ja ensihoitolääkäri Timo Jaman työn alla olevan väitöskirjatutkimuksen traumatilanteen verensiirrosta.
– Meillä on tosi hyviä tutkijoita ja työnantaja on aina mahdollistanut tutkimuksen tekemisen. Välillä on tietysti mietittävä, onko tutkimukselle taloudellisia edellytyksiä. Lähtökohtana meillä on se, että jos tutkimus vaatii ylimääräistä rahaa, tulee se olla ulkopuolelta hankittuna. Tutkimuksia ei koskaan rahoiteta siitä potista, joka on budjetoitu ihmisten hoitamiseen.
Tutkimuksen aloittaminen on byrokraattinen prosessi, ja tutkimuslupien ja lausuntojen lisäksi vaaditaan myös rahoitusta, jonka hakeminen on oma taiteenlajinsa.
– Ymmärrän hyvin, että kliinistä työtä tekevälle lääkärille kaikki tämä voi tuntua vieraalta ja raskaalta. Minun tehtäväni on auttaa kaikessa niin paljon kuin voin ja lohdutankin ensi kertaa tutkimustyöhön lähtevää lääkäriä, että seuraavalla kerralla kaikki on jo helpompaa, Marjo Soini kuvailee arkista työtään.
Tutkimussuunnitelmaa Soini ei voi tutkijalääkärin puolesta kirjoittaa, mutta esimerkiksi tutkittaville suunnatun tiedotteen laatimisessa, lausuntopyynnöissä ja muissa juoksevissa asioissa hän on apuna tutkimuksen eri vaiheissa, jotta päätutkija saa pitää fokuksen mahdollisimman vahvasti itse tutkimustyössä.
Loputon tiedonjano arjen supervoimana
Peruskoulutukseltaan Marjo Soini on terveydenhoitaja, jota tutkimusmaailma on aina kiehtonut suuresti.
Lopullinen hyppy tutkimusmaailman syvään päähän tapahtui vuonna 2004, kun dosentti Jyrki Kössi tarvitsi tutkimushoitajaa. Muutaman vuoden jälkeen työnantaja päätti lähettää Soinin Itä-Suomen yliopistoon pätevöitymään syvemmin lääketieteellisen tutkimuksen byrokratiaan. Soini valmistui tutkimuskoordinaattoriksi (CRA) vuonna 2010. Hän on siis ehtinyt nähdä näköalapaikalta monenlaisia lahtelaistutkimuksia.
Haastatteluhetkellä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on avoimena kaksi uutta professorin paikkaa. Rekrytoivat professorit saattavat tuoda mukanaan myös uusia keihäänkärkiä paikalliseen tutkimusmaailmaan.
– Kun sairaalalla on dosentuureja, hakeudutaan niiden perässä myös erikoistumaan. Kiinnostus nousee ja nostaa kyseisen tieteenalan profiilia. Perinteisesti ihotautien ja gastrokirurgian tutkimus on ollut alueellamme aktiivista, samoin reumatutkimus.
Jo eläköityneen ihotautiopin professori Erna Snellmanin tutkimuksen kautta lähdettiin täällä aikoinaan kehittämään ihokasvainten hoitoa. Nykyisin käytössä olevan hyperspektrikameran prototyyppiä on kehitetty Päijät-Hämeen keskussairaalan ihotautipoliklinikalla.
Marjo Soini on myös lääketieteen opiskelijoiden suuntaan tärkeä linkki Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ja Helsingin yliopiston välillä. Päijät-Hämeen keskussairaalaan saapuu vuosittain harjoitteluun reilut sata opiskelijaa, joille Soini on kaikessa mahdollisessa auttava äitihahmo.
– Erityisesti kirurgia kiinnostaa erikoistuvia lääkäreitä keskussairaalassamme. Silloin on todella onnistuttu, kun valmistunut lääkäri palaa meille käytyään erikoistumassa yliopistollisessa sairaalassa. Näinkin iloksemme tapahtuu.
Luontokontakteja myös seuraaville sukupolville
Vapaa-ajallaan liikunnallinen, joogaakin ohjannut Marjo Soini voimaantuu luonnosta. Asikkalan kotipihalla hän hyötyviljelee luonnon antimia kotikeittiöön. Terveysmetsässä käyskentelyn aikana Soini kumartuu tämän tästä poimimaan ketunleipiä. Eihän moisia luonnonherkkuja malta millään jättää mättäille.
– Tällä hetkellä itseäni huolettaa ihmisen luonnosta vieraantuminen. Minulla on kolme jo aikuiseksi kasvanutta poikaa, joista yksi hiljattain pohti, että mahtaako seuraava sukupolvi enää rakennella majoja metsiin. Olen mielissäni tästä lapseni havainnosta. Diginatiivikin oli herännyt huomaamaan luonnon merkityksen hyvinvoinnille.
Mahdollinen tuleva isoäiti iloitsee Lahdessa käynnistyneestä Luontoaskel terveyteen -ohjelmasta, joka korostaa nimenomaan luonnon hyvinvoinnin ja ihmisterveyden välisiä positiivisia kytköksiä.
Luontoaskel terveyteen -ohjelman myötä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään rekrytoitiin Suomen ensimmäinen planetaarisen terveyden lääkäri. Hanna Haveri tutkii neurologina luonnon hyödyntämistä aivoverenkiertohäiriöisten kuntoutuksessa.
– Adele-hanke käynnisti aktiivisen yhteistyömme Helsingin yliopiston ympäristötieteen laitoksen kanssa ja tunnustaudun erityisesti Riikka Puhakan tutkimusten faniksi. Toivon, että yhteistyömme edelleen tiivistyy. Itse saan olla mukana myös Tiedepäivän suunnitteluryhmässä. Olisi hienoa, että myös ihan tavalliset lahtelaiset löytäisivät nykyistä paremmin vuosittaisen tiedetapahtuman tarjonnan.
Teksti ja kuvat: Terhi Kangas
