Natasha Järviön ja tutkijakollegoiden työ LUT-yliopistossa auttaa elintarviketeollisuutta löytämään uusia vastuullisuusratkaisuja luontojalanjäljen laskennan avulla. Biodiversiteettikato on ihmiskunnalle todellinen uhka, jonka torjumistalkoisiin on yritystenkin osallistuttava.
Tuotteiden ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä on jo olemassa runsaasti tietoa ja käytössä erilaisia asiaa havainnollistavia laskureita.
Hiilijalanjäljen rinnalle tutkijat ovat nyt kehittäneet luontojalanjäljen määritelmän. Se kertoo tuotteen, prosessin tai yrityksen luonnon monimuotoisuudelle kohdistamien luontohaittojen suuruudesta.
Elintarviketeollisuus on globaalissa tarkastelussa yksi suurimmista ympäristökuormituksen aiheuttajista. Samalla se on ala, joka kärsii kaikkein eniten, jos ekosysteemit romahtavat. Yksi romahdusta vastaan taisteleva tutkija on Natasha Järviö LUT-yliopiston kestävyystieteen yksiköstä.
Pienen osan työajastaan Järviö antaa tällä hetkellä myös Helsingin yliopistolle, jonne hän teki pari vuotta sitten väitöskirjatyönsä mikrobiproteiinin ympäristövaikutuksista.
Hollannista ”rakkauden perässä” kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttanut Järviö uskoo, että elintarviketeollisuus voi olla todellinen osa ratkaisua ei vain osa ongelmaa.
– Valitettavasti biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus ei ole saanut yhtä paljon huomiota kuin ilmastonmuutos, vaikka ekosysteemimme menetys vahingoittaa ihmiskuntaa lopulta kaikkein eniten. Ilmastonmuutos on vain yksi luontokadon aiheuttajista, Järviö taustoittaa.
Muita merkittäviä ympäristöuhkia ovat luonnon elinympäristöjen häviäminen, luonnonvarojen liikakäyttö, kuten liikakalastus, vieraslajit ja saastuminen.
Luontokadon suurimmat ajurit selville
Luontojalanjäljen laskennassa ei ole vielä yhtä yhtenäistä standardoitua menetelmää, joten laskentaan liittyy runsaasti kehitystyötä.
LUT-yliopiston tutkimusryhmän kehittämissä elinkaariarviointiin perustuvissa laskentamenetelmissä huomioidaan kaikki elinkaaren vaiheet tuotteen valmistuksesta sen loppusijoitukseen sekä eri vaiheiden aiheuttama kuormitus ympäristölle.
– Luontojalanjälki osoittaa haitallisimmat vaiheet tuotteen elinkaaressa sekä luontokadon suurimmat ajurit tuotteen kannalta, joita ovat yleisimmin maankäyttö, ilmastonmuutos ja saasteet. Samalla saadaan tärkeää tietoa siitä, miten tuotteen luontohaitat vertautuvat vaihtoehtoisiin tuotteisiin, tuotantotapoihin tai tuotantoalueisiin.
Tämän uraa uurtavan tutkimustyön myötä Järviö kollegoineen on osa BIODIFUL-yhteisöä, jonka tavoitteena on edistää luontoa kunnioittavaa johtajuutta. BIODIFUL kokoaa yhteen eri alojen ihmisiä, jotka haluavat muuttaa kulutuksen, liike-elämän ja yhteiskunnallisen päätöksenteon kestäväksi koko elonkirjon kannalta.
Koneen säätiöltä saadun apurahan turvin Natasha Järviö selvittää parhaillaan myös, voisiko regeneratiivinen viljely edistää viljelymaan monimuotoisuutta. Regeneratiivinen viljely eroaa perinteisestä viljelystä siinä, että sen tavoitteena on lisätä maaperän hiilensitomiskykyä ja parantaa sen terveyttä.
– BIODIFUL-hankkeessa kehitämme elinkaariarvioinnin menetelmiä, ja Koneen rahoittamassa projektissa teemme juuri sitä, mutta erityisesti uudistavien maatilojen maankäytön osalta. Keräämme näytteitä maaperästä ja hyönteisistä, ja eDNA-analyysi voi paljastaa, mitä lajeja pelloilla esiintyy.
Kahvinjuojakansa huomio!
Luontojalanjäljen laskennassa hyödynnetään lukuisia eri tietokantoja, joista yksi tärkeimmistä on nimeltään FABIO. Sen avulla voidaan tarkasti jäljittää, mistä Suomessa kuluttamamme tuotteet tulevat.
Esimerkiksi kahvia saapuu Suomeen Etelä-Amerikasta, kuten Costa Ricasta, Brasiliasta ja Kolumbiasta. FABIO-tietokanta kertoo, millaisia ympäristövaikutuksia tuotanto aiheuttaa näissä maissa.
Suomalaiset kuluttavat maailmassa eniten kahvia asukasta kohden. Tutkimuksissa juuri kahvi on todettu tuotteeksi, jolla voi olla suomalaisten ruokavaliossa kohtalaisen suuria luontohaittoja, sillä kahvin viljely tapahtuu usein alueilla, joilla on korkea luonnonmonimuotoisuus. Sademetsää viljelysmaaksi raivaamalla saadaan huomattavasti pahempaa luontokatoa aikaan kuin suomalaista havumetsää raivaamalla.
Kahvin vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen voitaisiin vähentää esimerkiksi peltometsäviljelyn avulla. Tuloksista käy ilmi, että tuotantoalueen valinnalla on suuri merkitys vaikutusten laskennalliseen suuruuteen.
– Kehitteillä oleva menetelmä muuntaa kaikki ympäristövirrat PDF-arvoksi. Tämä Potentially Disappeared Fraction of species kertoo mahdollisesti häviävien lajien osuuden, jos muutosta ei tapahdu. Esimerkiksi maankäytön aiheuttama sukupuuttoprosentti kertoo lajeista, jotka voivat kuolla sukupuuttoon sen seurauksena, Järviö kertoo.
Tieto saattaa lisätä tuskaa samaan tapaan kuin kirjailija Iida Turpeisen arvostelu- ja lukijamenestys Elolliset (S & S, 2023). Jälkisanoissaan Turpeinen listaa kirjan kirjoittamisen aikana sukupuuttoon kuolleiksi merkityt lajit. PDF-arvon avulla tätä tuskaa voidaan kuitenkin lieventää, sillä tuotannon haitallisia vaikutuksia on mahdollista vähentää.
Järviö uskoo, että juuri tämänkaltainen konkreettinen tulevaisuuden vastuullisuustyö tarjoaa selkeää kilpailuetua yrityksille, jotka siihen lähtevät. Tämä edellyttää tietysti myös aitoa sitoutumista uusien, biodiversiteettiä tukevien viljelykäytäntöjen käyttöön.
Tutkimuksessa Natasha Järviö purki yli 600 Suomessa yleisesti käytettyä elintarviketta niiden yksittäisiin ainesosiin luontojalanjälkeä selvittääkseen. Työkalu kehittyy parhaillaan uusien kehitteillä olevien tietokantojen myötä, mikä tuo muun muassa kalatuotteet mukaan laskennan piiriin.
Huolihetkiä ja luonnosta voimaantumista
Tutkijan työ luonnolle ja ihmiskunnalle tärkeiden teemojen äärellä on niin intensiivistä, että toisinaan työstä on vaikea irrottautua. Kesken olevat tutkimukset pyrkivät joskus uniin asti.
– Juuri hiljaisina hetkinä ennen nukkumaanmenoa mieleni alkaa rakentaa malleja ja pohdin, miten laskisin asioita, joita en päivän aikana vielä onnistunut ratkaisemaan. Siksi olen alkanut viettää tietoisia ”huolihetkiä” arjessani, Järviö kertoo.
Huolihetkillä hän tarkoittaa erikseen varattuja kalenteriaikoja, jolloin tutkija keskittyy ongelmien pohtimiseen, jotta ne eivät vaivaisi ei-toivottuina aikoina. Kahden pienen tytön äitinä Järviö haluaa keskittyä myös läsnäoloon perheen kanssa: kuuntelemaan tyttäriensä kertomuksia ja leikkimään heidän kanssaan.
Myös omat harrastukset auttavat rentoutumaan. Järviö rakastaa kiipeilyä, metsässä juoksemista ja uimista. Tutkimusartikkelien ulkopuoliselle lukemisellekin tutkija varaa aikaa joka ilta. Tänä vuonna erityisen vaikutuksen on tehnyt Robert Galbraithin Cormoran Strike -sarja, jonka kaikki seitsemän osaa Järviö on lukenut muutamassa kuukaudessa.
– Nautin ulkoilusta lastemme kanssa ja yritän opettaa heille mahdollisimman paljon luonnosta: sen kauneudesta, tärkeydestä ja hyödyistä meille ihmisille. Kotimaassani Hollannissa on hyvin vähän luonnontilaisia alueita. Suomessa metsät ovat kaikkialla lähellä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys.
Arvostus luontoa kohtaan on yksi suurimmista syistä siihen, että perhe päätti asettua Suomeen eikä palannut Järviön kotimaahan Hollantiin. Järviö haluaa muistuttaa, että luonto on ollut täällä miljoonia vuosia ennen meitä, joten voimme oppia valtavasti ainoastaan tarkkailemalla sen toimintaa ja jäljittelemällä sen prosesseja.
Natasha Järviö toivoo voivansa edistää ruokasektorin muutosta rohkaisemalla ihmisiä syömään enemmän tuotteita, joilla on pieni luontojalanjälki. Tutkijana olisi hienoa voida vaikuttaa myös nykyisiin maatalouskäytäntöihin.
– Kun taistelemme luontoa vastaan suurilla yksilajisilla viljelmillä, jotka vaativat valtavia määriä keinotekoisia aineita, kuten rikkakasvien torjunta-aineita ja hyönteismyrkkyjä, vahingoitamme myös itseämme, emme ainoastaan biodiversiteettiä. Viljelemällä yhteistyössä luonnon kanssa voimme päästä molempia osapuolia hyödyttävään tilanteeseen.
Tästä optimistisesta skenaariosta Järviö saa toivoa tilanteessa, joka hetkittäin tuntuu varsin synkältä. Ruokajärjestelmän muuttamisessa on valtavasti mahdollisuuksia, ja sen oppimisprosessissa Järviö haluaa olla mukana.
Natasha Järviö kuvattiin Lahden Lanu-puistossa, johon hän pyöräili sähköavusteisesti Lahden Tiedepuistossa pidetystä palaverista.
teksti ja kuvat: Terhi Kangas
