kuva: Julia Koski
teksti: Terhi Kangas
Lahtelainen Johanna Kilpi-Koski uskoo nuoremman tutkijasukupolven kasvavan luonnostaan liiketaloudelliseen ajatteluun. Murros kohti akateemisuuden ja liike-elämän arkista liittoa on onneksi jo alkanut.
Tutkimusta tehdään paljon verorahoilla, joten sitä pitäisi tuoda vahvemmin jokapäiväiseen elämään. Tätä mieltä on lokakuussa Helsingin yliopistosta väittelevä Johanna Kilpi-Koski. Helppoa tutkimuksen arkipäiväistäminen ei aina ole, mutta siihen pitää pyrkiä. Kilpi-Kosken mukaan liiketoimintaan ja yrittäjyyteen liittyvät kurssit ovat onneksi viime vuosina alkaneet lisääntyä myös yliopistoissa.
– Teknillisten korkeakoulujen tapa toimia luontevassa yhteistyössä liike-elämän kanssa on pikkuhiljaa rantautumassa myös muille aloille. On vain hyvä, että esimerkiksi EU-hankkeissa pitää olla aina yritysmaailma edustettuna. Samalla tehdään aina tärkeää tuotekehitystä, Kilpi-Koski toteaa.
Rahoittajapuolella myös Business Finland ja monet valveutuneet säätiöt ovat menossa vahvasti samaan suuntaan. Vuosikymmenen aikana on tapahtunut iso ajattelutavan muutos. Enää ei tehdä tiedettä pelkästään tieteen vuoksi.
Johanna Kilpi-Koski murtaa perinteistä tutkijamyyttiä, johon kaupallinen ajattelu ei yhdisty. Tämä saattaa johtua osittain luonteenlaadusta, mutta osittain myös työnkuvasta. Kilpi-Koski työskentelee Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:n liiketoimintakehittäjänä. Tavoitteena on löytää kiertotaloudesta uusia liiketoimintamahdollisuuksia alueen yrityksille. Tässä työssä näkemyksistä monelta puolelta pöytää on pelkkää hyötyä.
Huolella hautunut väitöskirja
Yksi LADECin tehtävistä on yliopistojen ja yrityselämän yhteistyön tiivistäminen. Johanna Kilpi-Koski on saanut tehdä jo vuosia asiantuntijatyötä ympäristöteknologian ja cleantechin parissa. Hän on oppinut kääntämään tutkijoiden kieltä kansantajuisemmaksi ja tarkastelemaan asioita monesta kulmasta.
– Saatan olla totuuden torvena toteamassa, että tuota teidän ei ehkä kannata sanoa tässä kohtaa. Vaikka kovin haluaisitte, mutta se ei välttämättä ole relevanttia. Mutta voitaisiinko ehkä ajatella asiaa näin? Kilpi-Koski havainnollistaa dialogia, johon hän yhteistyökumppaneitaan haluaa haastaa.
Jos Kilpi-Koski lähtisi tekemään omaa väitöstyötään nyt, hän tekisi sen itsekin vahvemmin liiketalouden näkökulmasta. Mutta Lahden ja Amsterdamin laboratorioissa syntyneet tieteelliset kokeet on tehty jo vuonna 2007. Väitöskirja on siis huolella hautunut.
– Työni ei olisi valmistunut ilman hollantilaisprofessori Kees van Gesteliä. Tuntuu kurjalta, ettei hän voi tulla nyt väitöstilaisuuteeni. Elämä on pistänyt välillä kunnolla kampoihin ja viivästyttänyt väitöstyön etenemistä. Olisi ollut ihana juhlia isomminkin, kun väitös on vihdoin painettuna kansien välissä, Kilpi-Koski herkistyy.
Hollannissa Kilpi-Koski pääsi muun muassa käyttämään tietokonemallinnuksia, joita Suomessa ei ole lainkaan saatavilla.
Mutta tällaista elämä nyt vuonna 2020 on. Kilpi-Koski tietää, että mitä vain voi milloin tahansa tapahtua. Ei tarvita koronan kaltaista kriisiä, jotta vetäytyminen omaan kammioon väitöstyön äärelle ei vain onnistu. Omassa elämässä tieteellisen työn jarruttajina on ollut milloin talonrakennusprojekti, milloin lapsen syntymä tai jopa läheisen kuolema.
Tutkimusalue löytyi Päijät-Hämeestä
Kyllästysaineen vaikutuksia metsäekosysteemiin tutkineen väitöksen kieli on niin tieteellistä, että edes suomenkielinen tiivistelmä ei tahdo avautua maallikolle. Onneksi Kilpi-Koski on työnsä puolesta rutinoitunut tulkkaamaan vaikeitakin asioita käytännön tasolle. Esimerkiksi väitöksessä mainittu tutkimuskohde liero on tuttavallisemmin tavallinen kastemato.
Jos oikoo aika monta mutkaa, niin väitöksestä voi kertoa näin: kastematoja tutkimalla Kilpi-Koski osoitti, että kyllästysaineen ainesosista arseeni jää madon elimistöön, mutta kromi ja kupari poistuvat kohtuullisen nopeasti. Kun vaikka myyrä tai lintu syö kastemadon, jonka elimistössä on arseenia, kertautuvat haitat heti.
– Tutkittava ekosysteemi löytyi Hartolasta, jossa oli 1950-luvun huippukeksinnöllä eli kyllästysaineella käsiteltyjä puisia sähköpylväitä. Maahan kaadetut kyllästysaineet olivat pilanneet koko maa-alueen.
Kyllästysaine on tiedetty jo pitkään haitalliseksi, mutta kyseessä on silti edelleen globaali ongelma. Ainetta ehdittiin käyttää laajalti ympäri maailmaa sähköpylväiden lisäksi muun muassa laitureiden lahonestona. Käsiteltyä puuta on varmasti palanut myös saunan pesissä ennen kuin se määriteltiin ongelmajätteeksi.
Seoskokeissa isoja yllätyksiä
kuva: Terhi Kangas
Tieteellisissä kokeissa liero otti kuparin ja kromin nopeasti elimistöönsä, mutta myös eritti sen nopeasti. Arseenia kertyi elimistöön hitaasti, mutta sitä liero ei saanut elimistöstään pois.
– Koe kesti 42 vuorokautta. Ainakaan tuo aika ei riittänyt näyttämään, että arseenia myös poistuisi. Sitä vain kertyi eliöön. Kun tämä oli saatu selville, teimme myös seoskokeita, eli tutkimme kahta metallia yhdessä.
Kaikkia kolmea metallia ei tutkittu yhdessä, koska koeasetelma olisi laajentunut jo liiaksi. Mutta jo kahden metallin seoskokeissa (arseeni-kupari ja arseeni-kromi) Kilpi-Kosken oletus oli, että yhdistelmän on pakko olla todella myrkyllinen. Vaan toisin kävi: yhdessä myrkyllisyysvaikutus pieneni.
– Kun pilaantuneita maita kunnostetaan, on syytä pohtia, olisiko kuitenkin parempi jättää metallit maaperään. Kuten koe osoitti, metallien sörkkiminen voi muuttaa niiden ominaisuuksia. Välituotteet eivät välttämättä olekaan niin myrkyllisiä. Koe indikoi kuitenkin sitä, että arseeni on se, joka aiheuttaa hämminkiä, Kilpi-Koski jatkaa kansantajuisten selitysten linjalla.
Leijonaemo liiketoiminnan buustaajana
kuva: Terhi Kangas
Yhdelle opiskelun ja työn yhdistäminen voi olla kannustin, toiselle kauhistus. Johanna Kilpi-Kosken oma kokemus on jotain siltä väliltä. Työnantaja on onneksi koko ajan ymmärtänyt ja tukenut, mistä Kilpi-Koski haluaa lausua julkisesti ison kiitoksen.
Kaikenlainen tuki onkin väitöskirjatutkijalle tarpeen, koska työ on usein niin valtavan yksinäistä. Kilpi-Koski tutustui sattumalta töiden kautta muihin korkeakouluihin väitöstyötä tekeviin yksinpuurtajiin. Syntyi pieni, mutta intensiivinen Anonyymit Ajattelijat -ryhmä, jonka jäsenet ovat tukeneet toisiaan vuosien varrella moneen otteeseen. Kilpi-Koski on ryhmän viimeinen, joka väittelee.
– Vaikka tutkimustani ei pystykään kaupallistamaan, on tästä varmasti hyötyä muun muassa siihen, että pystyn työssäni omaksumaan isompia kokonaisuuksia nopeasti ja helposti. Myös kaikki väitöstyön myötä kertyneet verkostot ovat suoraan hyödyksi omaan työhöni.
Väitöstyö on siis vihdoin valmis ja tuleva filosofian tohtori pääsee taas suuntaamaan kaiken kapasiteettinsa liike-elämän puolelle. Tutkijan uraa Kilpi-Koski ei haikaile, koska näkee, että sille tielle olisi pitänyt jäädä kymmenen vuotta sitten Hollantiin. Kolmen lapsen äidin juuret ja tärkeät sukulaiset ovat täällä.
Tieteellistä kulmaa hän suosittelee kuitenkin tulevaisuudessa entistä hanakammin erilaisiin kehittämisprojekteihin. Tiedeyhteisön tuottama tieto on aina puolueetonta, joten sen varaan on turvallista lähteä kehittämään liiketoimintaa. Tiedeyhteisö kannattaakin ottaa mukaan vaikka selvittämään tiettyjä reunaehtoja, jotta voidaan esittää esimerkiksi lainsäätäjille tilastollisesti osoitettuja faktoja.
– Tutkija-Johanna pitää yllä liiketoiminnankehittäjä-Johannan mielenkiintoa taustojen tutkimiseen. Kuten eräs esimieheni aikoinaan viisaasti sanoi, ei palaveriin saa koskaan mennä valmistautumatta. Selvitän aina asiakkailleni tiettyjä taustoja valmiiksi. Luontainen uteliaisuus on aina hyväksi.
Johanna Kilpi-Kosken väitöskirja tarkastetaan 9. lokakuuta klo 12 Lahden tiedepuistossa. Tilaisuutta voi seurata Zoomin välityksellä: https://helsinki.zoom.us/j/68669731982?pwd=VjVDeHpJZFEzVkhhZlJ3NzVCRlFiUT09
