Kokeellista Kemiaa

Lue kerho-ohjaajamme Paulan juttu LUMA-kerhon ohjaamisesta.

Kokeellista kemiaa

Osallistuin LUMA-kerhon ohjaajakoulutukseen vuonna 2015. Heti koulutuksen alussa tiesin, että haluan pitää kemiakerhoa, koska teen tohtoriopintoja ympäristökemiasta. Olen myös toiminut kemian tuntiopettajana yliopistolla, joten kemian opettaminen ei ole aivan vierasta. Opiskelijani ovat aikaisemmin olleet kuitenkin aikuisia.

Kerholaisten ikä antoi rajoitteita kerhossa tehtäville töille: käytettävät aineet eivät saaneet olla vaarallisia. Halusin kerhossa tehtävien töiden olevan näyttäviä sekä teorian ilmiöiden takana olevan sellaista, että pystyn selittämään sitä myös nuoremmille. Lopulta kerhokertojen aiheiksi tuli pH:n mittaaminen, aineiden liukeneminen, vesi- ja rasvaliukoisuus, C-vitamiinin mittaaminen, Coca-Cola Light-Mentos reaktio sekä viimeisellä kerralla laboratorio-olympialaiset. Pidin kemiakerhoa Länsiharjun koulussa ensin neljäsluokkalaisille ja sen jälkeen kolmasluokkalaisille.

Yksi suurimmista ongelmista kerhossa oli kerholaisten into syödä kokeissa käytettyjä aineita. Liuotimme sokeria veteen ja muutama sokeripala hävisi kerholaisten suuhun. Hedelmistä mitattiin pH:ta ja jouduin vahtimaan, että hedelmiä tosiaan oli jäljellä pH:n mittaukseen. Mittauksessa käytimme myös punakaalista tehtyä mehua, joka uhkasi myös hävitä kerholaisten vatsaan. Coca-Cola-Mentos reaktiossa Mentos-karkkien syönti-intoa hillitsi se, että karkit pyörivät lattialla. Oli siis viisasta siirtää kokeiden toteutus lattialle.

Paras hetki kerhon pitämisessä oli, kun lapset innostuivat jostain asiasta ja esittivät kysymyksiä. Eräs neljäsluokkalainen poika tajusi, että valotikuissa tapahtuu kemiallinen reaktio ja hän halusi minun selittävän mitä tapahtuu (ja rikkomaan tikun ja katsomaan sisälle). Kolmasluokkalaiset taas huomasivat alkuainetaulukon vihkoni kannessa ja innostuivat aineiden lyhenteistä. Tuollaista intoa ei voi sivuuttaa, joten neljäsluokkalaisten kanssa kävimme hieman valokemiaa läpi ja kolmosluokkalaisten kanssa tutustuimme alkuaineisiin (lima ei ole alkuaine, mutta kulta on).

Kerhossa kävi myös vierailijoita. Laboratorio-olympialaisissa kävi virallisena valvojana Helsingin yliopiston tutkimusteknikko. Virallisen valvojan tehtäviin kuului tarkistaa tulokset puolueettomasti. Kokemus ei ollut liian traumaattinen tutkimusteknikolle, joten myös kolmasluokkalaiset saivat saman virallisen valvojan. Lapset taas pääsivät nauttimaan laboratoriotarinoista. Kolmasluokkalaisilla kävi kerhoa katsomassa ERASMUS-harjoittelija Kreikasta. Kerholaiset pääsivät koittamaan englannin kielen taitojaan. Kokemus ei järkyttänyt kerholaisia vaan seuraavalla viikolla Kreikkaan kotiin lähtenyttä harjoittelijaa kaivattiin.

Mikä on suurin osa aikuisten ja lasten välillä? Lapset ovat innostuneita ja heistä kuplii todellista iloa. Aikuisten kanssa työskentely on paljon tavoitteellisempaa ja tarkempaa. Lasten kanssa pääsee paljon enemmän improvisoimaan. Jos asia vaikuttaa vaikealta, koitetaan toisella tapaa. Lasten kanssa myös joutuu käyttämään paljon yksinkertaisempaa kieltä. Selittäessä keskitytään yleiskuvaan ja työn tarkoitukseen. Aikuisten kanssa voi hukkua liikaa alan sanastoon. Lapsilta tulee heti palautetta, jos käyttää sanaa, joka ei ole heille tuttu.

Kerho oli hauskaa vaihtelua yliopistomaailmaan. LUMA-kerhon vetäminen oli ehdottomasti rankkaa, mutta palkitsevaa. Kerhon ohjaamisessa kehittyy ja virheistä oppii. Aion jatkaa kokeellisen kemian kerhoa taas ensi syksynä. Vielä ei ole tiedossa minkä ikäisille ja missä.

Virallinen valvoja tarkastaa pH-paperilla laboratorio-olympialaisten tehtävää ”Säädä pH neutraaliksi”

Öljyonnettomuutta mallinnettiin ruokaöljyllä. Vasemmalla öljyyn tahriutunut höyhen ja oikealla puhdas höyhen

 Teksti ja kuvat Paula Kajankari