Muuttoliike kaupunkeihin ja suurkaupunkialueille kiihtyy kovaa tahtia, mikä lisää kaupunkien ja kuntien välistä kilpailua asukkaista. YK:n mukaan 55 prosenttia maailman väestöstä asui kaupunkialueilla vuonna 2018, mutta vuoteen 2050 mennessä määrän odotetaan kasvavan jopa 68 prosenttiin (UN 2018). Suomessa muuttoliike suuntautuu pääsääntöisesti muutaman muuttovoittoisimpien kaupunkien, kuten Helsingin, Tampereen ja Turun ympärille (Tilastokeskus 2020), mikä aiheuttaa muissa kaupungeissa ja kunnissa haasteita asukkaiden pitämisessä kotikunnissaan. Kilpailutilanne asukkaista on johtanut kunnat ja kaupungit tilanteeseen, jossa omien vetovoimatekijöiden tunnistus ja oikeanlainen esiintuominen nähdään ratkaisevana tekijänä asukkaiden houkuttelussa. Tämän lisäksi digitaaliset kaupunkiratkaisut alkavat esiintyä osana kansalaisten arkielämää, mikä luo edellytyksiä digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen osaksi kaupunkien tarjontaa. Innovatiivisuuden ja yhteistyön kasvava merkitys on edesauttanut ”älykäs kaupunki” trendin suuntausta, jossa kaupunkien tavoitteena on tarjota tietotekniikan mahdollistamien ratkaisujen myötä asukkailleen älykkäämpiä kaupunkiratkaisuja elämänlaadun parantamiseksi.
”Digivetovoima – Asuin- ja elinympäristöjen vetovoimatekijöiden lisääminen ja esiintuonti digitaalisuutta hyödyntäen” hankkeessa selvitimme asuinalueen valintaan ja tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä ja digitaalisten ratkaisujen tarpeita sekä digitalisaation ja erilaisten vetovoimatekijöiden koettua yhteyttä. Osana tutkimushanketta luotiin teoriatiedon perusteella digivetovoimakysely, jonka avulla kerättyä tietoa käytettiin tutkimusaineistona tärkeimpien vetovoimatekijöiden ja digitaalisten ratkaisujen tunnistamiseen.
Onko houkutteleva asuinalue houkutteleva kaikille?
Kaupunkien ja kuntien kilpailu asukkaista tapahtuu monella tasolla. Alueen tulisi näyttäytyä houkuttelevana paikkana uusille potentiaalisille asukkaille sekä olla viihtyisä asuinpaikka, jotta jo alueella asuvat haluaisivat jäädä alueelle. Samalla tulee ottaa huomioon, ettei alue voi näyttäytyä yhtä vetovoimaiselta kaikille ihmisille, vaan eri vetovoimatekijät koetaan erilaisina eri ihmisten ja elämäntilanteiden kesken. Näin ollen on tärkeää tunnistaa ja tuoda esille alueen vetovoimatekijät, jotka koetaan tärkeimmiksi erityisesti kohderyhmän keskuudessa.
Nuoret korkeakoulutetut aikuiset ovat kaupunkien ja kuntien toivottu asukasryhmä, sillä he ovat muita muuttoalttiimpia (Aro et al. 2020, s. 48; Holm et al. 2008, s. 44) ja sen lisäksi nuori osaava työvoima voi houkutella alueelle myös yrityksiä ja näin ollen vaikuttaa myönteisesti alueen työllisyyteen ja talouskasvuun (Cortright 2014). Nuorten korkeakoulutettujen muuttoliikkeen suuntautumisella ja paikkaan sitoutumisella voi olla myös pitkäaikaisia vaikutuksia alueiden väestörakenteeseen ja alueen innovaatioiden kehitykseen. Siten tutkimuksessa keskityttiin tunnistamaan nuorten korkeakoulutettujen aikuisten kokemat tärkeimmät vetovoimatekijät. Tutkimukseen kerätyn tutkimusaineiston, digivetovoimakyselyn, otoskokona analysoitiin 110 vastausta, jossa vastaajiksi valittiin 19-30-vuotiaat joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevat tai opiskelleet aikuiset.
Tärkeimmiksi koetut vetovoimatekijät
Kilpailu asukkaista on johtanut erilaisten houkuttelukeinojen tarjoamiseen, alueen vetovoimatekijöiden tunnistamiseen ja markkinointiin sekä erilaisten digitaalisten ratkaisujen kehittelyyn. Vetovoimakilpailussa esiin nousee erilaiset vetovoimatekijät, joilla kaupungin vetovoimaisuutta lisätään. Vetovoimatekijät voidaan jakaa sekä koviin että pehmeisiin vetovoimatekijöihin, joista kovat vetovoimatekijät edustavat kaupunkien infrastruktuuriin ja elinkeinopolitiikkaan, kuten työpaikkoihin ja koulutustarjontaan liittyviä tekijöitä, kun taas pehmeät vetovoimatekijät edustavat elinympäristöön ja viihtyvyyteen liittyviä tekijöitä, kuten alueen tarjoamia kokemuksia ja luontokohteita (Rainisto 2004, s. 66-67; Aro 2016; Anttiroiko 2015, s. 50-51). Vetovoimakilpailussa huomio kiinnittyy usein pehmeisiin vetovoimatekijöihin, sillä pehmeät vetovoimatekijät ovat ainutlaatuisia ja vaikeammin jäljitettävissä ja näin ollen niillä voidaan erottautua muista kaupungeista helpommin.
Teoriassa pehmeät vetovoimatekijät ovat lisänneet merkitystään asuinalueen viihtyvyydessä. Houkuttelevilla elinympäristöillä sekä paikallisella sosiaalisella ja fyysisellä ympäristöllä on todettu olevan entistä tärkeämpi rooli myös muuttopäätöksessä (Cassel 2008; Lundholm et al. 2004). Teoriassa nousee kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä siitä, mitkä tekijät todellisuudessa houkuttelevat asukkaita alueelle: työpaikat vaiko asuinympäristön laatu ja sen sosiaaliset mahdollisuudet. Asuinalueen ilmapiiri ja elinympäristön viihtyisyys korostuu tärkeimpinä tekijöinä asuinalueen valinnassa ja sen on nähty olevan jopa edellytys osaavan työvoiman saatavuudelle, mutta silti seudun tarjoamat työ- ja uramahdollisuudet määrittävät voimakkaasti osaavan työvoiman sijoittumista, jolloin todellisia muuttopäätöksiä tehdessä alueen ilmapiiri jää silti toiseksi houkutteleville työmarkkinoille (Andersen et al. 2010; Raunio 2001, s. 20).
Digivetovoimakyselyn tutkimustulokset puoltavat osittain myös teoriassa esiin tulleita käsityksiä. Kyselyaineiston perusteella nuorten korkeakoulutettujen asuinpaikan valintaan ja tyytyväisyyteen vaikutti eniten alueen ilmapiiri ja turvallisuus, alueen viihtyisyys ja vireys sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut, joista erityisesti alueen rauhallisuus, vapaa-ajanviettomahdollisuudet luonnossa, arjen sujuvuus, luontoalueet ja panostus puhtauteen ja ympäristön laatuun korostuu. Myös asuntojen saatavuus ja alueen kohtuulliset elinkustannukset, sosiaaliset suhteet, saavutettavuus ja sijainti sekä alueen työmahdollisuudet koettiin tärkeinä tekijöinä. Vaikka kokemuksellisia ja ympäristöllisiä tekijöitä arvostetaan eniten, tärkeimpinä muuttosyinä nähtiin kuitenkin työpaikka ja uran etenemismahdollisuudet. Pehmeiden vetovoimatekijöiden merkitys korostuu siis niinä tekijöinä, jotka saavat asukkaat viihtymään ja jäämään alueelle, mutta tosiasiassa muuttoa edistävinä tekijöinä arvostetaan työ- ja uran etenemismahdollisuuksia. Vähiten tärkeimpinä vetovoimatekijöinä puolestaan koettiin alueen mielikuva ja tunnettavuus, kuten alueen kansainvälinen ja maanlaajuinen tunnettavuus sekä historia ja perinteet. Tunnettavuustekijät sekä alueen perinteet ovat siis toissijaisia muihin tekijöihin nähden ja näin ollen voidaan ajatella, ettei alueen ulkopuolista mielikuvaa koeta yhtä tärkeänä varsinkaan alueen sisäisiin ominaisuuksiin verrattuna.
Digitaalisten kaupunkiratkaisujen vaikutukset
Digitaalinen suuntaus on lisännyt myös digitaalisten kaupunkiratkaisujen kehitystä ja esimerkiksi Baslén (2016) mukaan alueen vetovoimaisuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös kaupunkien digitaaliset vetovoimatekijät. Digitaaliset kaupunkiratkaisut, kuten vuokrattavat sähköpotkulaudat, 3D-kaupunkimallit ja kaupunkisovellukset yleistyvät osana kaupunkien tarjontaa. Erilaisia digitaalisia kaupunkiratkaisuja ovat myös muun muassa kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen kanavat, avoimen datan palvelut sekä työllistymistä edistävät alustaratkaisut. Vaikka teknisen kehityksen myötä pyritään parantamaan kaupungin kilpailukykyä, kestävyyttä ja elinvoimaa, on vielä epäselvää miten älykkäät kaupunkiratkaisut todellisuudessa vaikuttavat kansalaisten elämänlaatuun.
Tutkimuksessa kerätyn tutkimusaineiston (digivetovoimakyselyn) perusteella arvioituja digitaalisia ratkaisuja ei koettu erityisen merkittävinä asuinalueen vetovoimaa lisäävinä tekijöinä, eikä niiden vaikutus yltänyt kilpailemaan varsinkaan tärkeimmiksi koettujen vetovoimatekijöiden kanssa. Digitaalisista ratkaisuista tärkeimmäksi nousi alueella toimiva kaupunkisovellus ja toivotuimmat digitaalisen ratkaisun toiminnallisuudet olivat tieto luontopoluista, puistoista, hiihtoladuista, uimarannoista ja muista ulkoilumahdollisuuksista. Eniten digitaalista kehitystä vaativana aihepiirinä koettiin liikkuminen ja kulkuyhteydet ja tärkeimpänä alueen vetovoiman lisäämisen keinona nähtiin alueen vetovoiman digitaalinen markkinointi ja alueen digitaaliset kaupunkiratkaisut. Älykkään kaupunkikonseptin ratkaisuista arvostettiin alueen hyviä mahdollisuuksia hoitaa asioita sähköisesti, julkisen liikenteen reaaliaikaisen tiedon saatavuutta, alueeseen liittyvän päätöksenteon ja tiedon läpinäkyvyyttä sekä alueen panostusta vihreään kaupunkisuunnitteluun, kestävään luonnonvarojen hallintaan, innovatiivisuuteen ja alueen teknologiseen kehitykseen.
Tänä päivänä kaikki tuntuu digitalisoituvan. Vaikka digitaalisuus tarjoaa merkittäviä kehityksen mahdollisuuksia monilla eri aloilla, digitaalisten ratkaisujen vaikutukset alueen vetovoiman lisäämiseen koettiin vain ”ei kovin paljon vaikutusta” ja ”melko suuri vaikutus” välillä. Näin ollen voidaan todeta, että digitaalisten ratkaisujen vaikutus vetovoimaan varsinkin tärkeimpiin vetovoimatekijöihin verrattuna on suhteellisen pieni. Vaikka alueen teknologinen kehitys on useimmiten toivottavaa, todellisuudessa asuinalueen valinnassa ja viihtyvyydessä kuitenkin korostuu asumiseen liittyvät perustarpeet: turvallisuus, ilmapiiri, viihtyisyys ja luonnonläheisyys. Kuvaan 1 on poimittu vielä vertailuksi eri vetovoimatekijöiden ja digitaalisten ratkaisujen tuloksia.
Kuva 1. Digivetovoimakyselyn tuloksia (vastaukset mitattu asteikolla 1-5)
Artikkeli on kirjoitettu Digivetovoima – Asuin- ja elinympäristöjen vetovoimatekijöiden lisääminen ja esiintuonti digitaalisuutta hyödyntäen -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä niistä tekijöistä, joilla asuin ja elinympäristöjen vetovoimaa saadaan tuotua esiin digitaalisissa ympäristöissä sekä tuottaa lisätietoa ja käytännön ratkaisuvaihtoehtoja vetovoimatekijöiden digitaaliseen esiintuomiseen. Hankkeen toteuttajina toimivat LUT-yliopisto ja sitä rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto ja Päijät-Hämeen liitto.
Kirjoittaja
Elina Paunonen on toiminut tutkimusapulaisena LUT-yliopistossa Digivetovoima-hankkeessa.
Lähteet:
Andersen, K.V., Bugge, M.M., Hansen, H.K., Isaksen, A. & Raunio, M. 2010. One Size Fits All? Applying the Creative Class Thesis onto a Nordic Context. European planning studies. Vol. 18, nro. 10, s. 1591-1609.
Anttiroiko, A.-V. 2015. New urban management: attracting value flows to branded hubs. Basingstoke: Palgrave Macmillan. 148 s.
Aro, T. 2016. Kaupunkien kovat ja pehmeät vetovoimatekijät. Kaupunkisuunnitteluseminaari X. [verkkodiat]. [viitattu 21.10.2020]. Saatavissa: https://www.ouka.fi/documents/64220/16476345/Timo+Aro-Kaupunkien+kovat+ja+pehme%C3%A4t+vetovoimatekij%C3%A4t.pdf/209e2320-6aaf-454c-af33-eb4f512a7825
Aro, T., Aro, R., Mäkelä, I., 2020. Väestöselvitys 2040 – Ikäryhmäkohtaiset ja alueelliset väestöennusteet sekä uusien opiskelijoiden määrien ennuste kaikilla koulutusasteilla Suomessa 2018–2040. Helsinki: Sitra. 264 s. ISBN (PDF): 978-952-347-170-2
Baslé, M. 2016. Smarter Cities’ Attractiveness. Testing New Criteria or Facets: “Data Scientists” and “Data Platforms”. Journal of the knowledge economy. Vol. 12, nro. 1, s. 268–278.
Cassel, S.H. 2008. Trying to be attractive: Image building and identity formation in small industrial municipalities in Sweden. Place Branding and Public Diplomacy. Vol. 4, nro. 2, s. 102-114.
Cortright, J. 2014. The young and restless and the nation’s cities. City Observatory. Vol. 8.
Holm, P., Nivalainen, S. & Volk, R. 2008. Työvoiman alueellisen liikkuvuuden kannustavuus. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 206.Helsinki: Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2008. 125 s. ISBN 978-952-5594-80-5 (PDF)
Lundholm, E., Garvill, J., Malmberg, G. & Westin, K. 2004. Forced or free movers? The motives, voluntariness and selectivity of interregional migration in the Nordic countries. Population space and place. Vol. 10, nro. 1, s. 59-72.
Rainisto, S. 2004. Kunnasta brändi? Vammala: Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Raunio, M. 2001. Osaajat valintojen kentällä: Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän, Porin ja Seinäjoen seutujen vetovoimaisuus virtaavassa maailmassa. Tampere: Tampereen yliopisto, alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö.
Tilastokeskus. 2020. Avainluvut pylväskuviona Maakunnittain. Kuntien välinen muuttovoitto/-tappio, henkilöä. [verkkosivu]. [viitattu 10.12.2020]. Saatavissa: http://pxnet2.stat.fi/explorer/Kuntien_avainluvut_2020/maakuntapylvaat.html
UN. 2018. 2018 Revision of World Urbanization Prospects. [verkkosivu]. [viitattu 4.2.2021]. Saatavissa: https://www.un.org/development/desa/publications/2018-revision-of-world-urbanization-prospects.html
