Viheralue huuhtoo ihmiskunnan synnit! Ja Lahti on Suomen kaupunkiekologian mekka.
Näin toteaa urbaaniekosysteemitutkimuksen lahtelaisprofessori Heikki Setälä, jolla on ilmiömäinen kyky kansantajuistaa tieteellisiä teemoja arjen havainnoiksi.
Värikkäillä kielikuvillaan ja lempeän rauhallisella olemuksellaan Setälä voisi hurmata kansainvälisen tiedeyhteisön ohella myös villin joukon päiväkotilapsia. Koululaisia taas todennäköisesti hihityttää professorin puhe läpipaskoisuudesta, jota vastaan viheralueilla voidaan taistella.
Setälä on pitkän uransa aikana oppinut vetämään viestinnällisesti oikeista naruista: puhutaan asioista sellaisilla sanoilla, jotka resonoivat kuulijassa. Kun puhutaan tiedeyhteisön kollegoille, puhutaan esimerkiksi eliöpopulaatioiden fragmentoitumisesta kaupunkimiljöössä tai yhteisöjen resilienssistä.
Toimittajan Setälä hurmaa aloituslauseella, joka herättäisi uneliaammankin kuuntelijan kiinnostuksen.
– Vanha sanonta Tieto lisää tuskaa on täysin tarpeetonta perua tieteen ja Raamatun keskinäisiltä kilpailuajoilta. Hyvä tutkija on ammattilaisena kuin hyvä lääkäri.
Tämä on Heikki Setälän yksi viimeisistä haastatteluista Helsingin yliopiston professorina Lahden kampuksella ilman emeritus-etuliitettä. Lahden Yliopistokampus järjestää Setälän eläkkeelle siirtymisen kunniaksi juhlaseminaariin perjantaina 26. tammikuuta. On tullut aika tehdä yhteenvetoa Setälän maailmalla arvostetusta tutkijanurasta.
Viheralueet – kaupungin keuhkot, maksa ja munuaiset
Hakukoneiden perusteella änkyrimato vaikuttaisi olevan Heikki Setälän siteeratuin aihe. Nyt emme kuitenkaan puhu änkyrimadosta vaan erityisesti siitä, mitä Setälä on tehnyt kaikkien lahtelaisten hyväksi.
Setälä painottaa olevansa alkujaan maaperätutkija, joten hänelle Lahden kaupunki on ollut aina huippukiinnostava tutkimuskohde nimenomaan maaperänsä vuoksi.
Lahden ydinkeskusta on hulevesien kannalta haastava alue, sillä noin 90 prosenttia pinta-alasta on pinnoitettua ja viheralueita on vähän.
Hulevesi on sade- ja sulamisvettä, joka ei imeydy maaperään vaan valuu katujen, teiden ja kattojen pinnoilla. Epäpuhtauksia sisältävä hulevesi aiheuttaa ympäristöongelmia kaupunkimaaperässä, mutta erityisesti päästessään vesistöön.
Ongelma on Lahdessa ratkaistu pumppaamalla hulevesi maanalaista tunnelia pitkin Hennalaan, jonne on kaupungin hulevesi-insinöörin erikoisosaamista hyödyntäen rakennettu iso hulevesikosteikkojärjestelmä. Setälä kutsuu aluetta komeaksi hulevesiparatiisiksi, jossa likainen hulevesi kokee tervehdyttävän transformaation.
Tutkijan rinnastamisen lääkäriin Setälä havainnollistaa näin: Ensin on tunnettava potilas niin hyvin kuin mahdollista. Vasta sitten voidaan määrätä hänelle toimivimmat lääkkeet.
– Myös hyvä tutkija tutkii ensin miljöönsä läpikotaisin nähdäkseen missä mättää vai mättääkö. Ja pitääkö olla huolissaan, kuten television suosikkipanelistitkin kerran viikossa pohtivat. Kun kipupisteet on omalla perustutkimuksella löydetty, päästään asioissa eteenpäin muiden asiantuntijoiden kanssa.
Ja huolissaan on oltava, ainakin jos sattuu olemaan ympäristöekologi. Huoli ei kuitenkaan saa lamaannuttaa, vaan sen tulee aktivoida kestävään muutokseen.
Koska Setälä on ekologi, hän keskittyy mieluummin viheralueisiin kuin kaupungissa ajavien bussien ja polkupyörien laskemiseen tai kaupunkilaisten arjessa syntyvän jätteen tutkimiseen – vaikka nekin ovat tärkeää dataa yhteiseksi hyväksi.
– Luonnon pyyteettömät ekosysteemipalvelut, kuten pölyttäjät, ovat hyvinvoinnillemme välttämättömiä. Ilman niitä olemme pulassa. Viheralueet toimivat kaupungin keuhkoina, maksana ja munuaisena, joista olemme täysin riippuvaisia.
Vertaus on jälleen osuva. On helppo ymmärtää, että ilman keuhkoja tai muita sisäelimiä elimistö lakkaa nopeasti toimimasta. Elämä päättyy.
Globaalia yhteistyötä ja lahtelaisia oivalluksia
Setälän omassa kaupunkitutkimuksessa kaikki kiteytyy viheralueiden rooliin kaupunkien ekosysteemipalveluissa. Hän korostaa tekevänsä työtä aina yhdessä ison tutkijaryhmän kanssa, joten termi oma kaupunkitutkimus on hieman harhaanjohtava.
Tässä työssä suuri osa lahtelaisprofessorin kollegoista on ulkomaisia tutkijoita, joiden kanssa on löydetty kaupungistumisen globaaleja kipupisteitä ja haettu niihin ratkaisuja.
Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamissa isoissa tutkimushankkeissa Lahti on saanut Heikki Setälän johdolla edustaa boreaalista havumetsäaluetta, jota on verrattu Baltimoren lauhkeaan lehtimetsäalueeseen ja Singaporen trooppisiin sademetsiin.
On ollut hieman yllättävääkin huomata, kuinka samalla tavalla ekologiset perusprinsiipit lopulta toimivat. Lahdessa tuotettu tieto on siirrettävissä laajasti muuallekin maailmaan.
– Ihmisen vaikutus on niin suuri, että kaupungit homogenisoituvat. Kun verrataan vaikka Lahden, Baltimoren ja Singaporen alueen luontoja, on niissä valtavasti eroavaisuuksia. Mutta kun verrataan eri kasvillisuusvyöhykkeiden kaupunkialueita, ne ovatkin aika identtisiä.
Jopa kaupunkiluonto yhdenmukaistuu. Kaikissa kaupungeissa on samat kottaraiset, pulut ja varpuset.
Heikki Setälä on viettänyt vuosittain useita kuukausia maailmalla tutkimushankkeiden parissa sekä arvostettuna luennoitsijana. Koti-Suomessa hänen työhuoneensa sijaitsee Niemenkadulla Lahdessa.
Setälä kertoo olevansa onnenpoika saadessaan istua juuri Helsingin yliopiston Lahden kampuksella, sillä Lahden kaupunki on suhtautunut kaikkiin hänen tutkimuksiinsa myötämielisesti ja tutkimustiedosta innostuen.
– Olemme saaneet kaupungilta rahallista tukea ja ymmärtämystä, mutta myös tärkeitä koealueita ja aktiivista työpanosta. Esimerkiksi 2010-luvun alussa aloimme perustaa ympäri Lahtea hulevesimittausasemia, joilla mitattiin sadeveden määrää ja alueelta eteenpäin lähtevää hulevettä. Lahden kaupunki osoitti meille tähän sopivat paikat, maksoi sähköt ja huolsi välineistöä.
Hulevesisuunnitelmat kaikkiin kaupunkeihin
Maailmanlaajuisesti kyseessä oli yksi merkittävimmistä hulevesitutkimuksista. Veden määrää ja laatua mitattiin puolen tunnin tarkkuudella kymmenen vuoden ajan. Uraauurtavan tutkimustyön ansiosta kaikissa Suomen kaupungeissa pitää olla nykyisin hulevesisuunnitelma.
Hulevesiongelmia voidaan estää viheraluilla, joihin vesi pääsee imeytymään. Mitä enemmän kaupungissa on viheralueita, sitä vähemmän hulevettä syntyy. Ja syntyväkin hulevesi on parempilaatuista, sillä viheralue toimii epäpuhtauksien filtterinä.
– Myös viheralueen laadulla on merkitystä: onko kyseessä esimerkiksi kaupunkimetsä vai kaupunkipuisto. Kaupunkipuistossa voi olla reilusti nurmikkoa ja vähän puita tai toisinpäin. Havupuilla ja lehtipuilla on erilaiset ”sieniominaisuudet” veden puhdistajina.
Setälän mukaan optimaalisin on monimuotoinen puistoalue, jossa on sopivasti kaikkea. Mutta jos havupuut puuttuvat täysin, on maaperän kyky puhdistaa vettä selvästi huonompi.
Viime aikoina on alettu puhua paljon niittyjen merkityksestä ensisijaisesti luontokadon estäjinä. Omakotitaloasuja, joka ajaa vimmaisesti pihanurmikkoaan, tekee pölyttäjille karhunpalveluksen.
Ruohonleikkurin kita on armoton silpaistessaan kukkien varret poikki, kuten Setälä värikkääseen tapaansa kuvailee.
Tutkimusniittyjä ympäri Lahtea
Parturoitu piha ei houkuttele pölyttäjiä, joita kaupunkiluontokin kipeästi tarvitsee. Setälä tutkimusryhmineen on kiinnostunut niityttämisestä myös hulevesien filtteröijänä. Tähän tuli alustava ahaa-elämys professorin entisellä kotipihalla. Tontilla oli iso niitty.
– En malttanut olla tutkimatta maaperää kotonakaan, vaan otin pihastamme aktiivisesti maaperänäytteitä. Huomasin, että niittyä piti kaivaa noin puolen metrin syvyyteen, että juuret loppuivat. Nurmikossa kaikki on hyvin pinnassa. Sittemmin syntyi oivallus siitä, että ehkä juurien syvyydelläkin voi olla merkitystä hiilen sitomisen kannalta.
Mitä enemmän hiiltä saataisiin jäämään maaperään, sen parempi. Lahdessa tutkitaan parhaillaan, auttaako niityttäminen myös ilmakehän hiilen sitomisessa, kuten Setälän hypoteesi arvelee. Juuri ilmakehän suuri hiilipitoisuus aiheuttaa lämpenemistä ja edistää kasvihuoneilmiötä.
Tutkimuksen isoja niitytysalueita löytyy eri puolilta Lahtea kymmenkunta, muun muassa Mukkulan kartanolta, Ankkurista, Launeelta ja Hennalasta. Osan kaupunki niittää ja osan jättää niittämättä.
Yhteistutkimus Lahden kaupungin kanssa on vasta alussa, mutta Setälä jää emeritusprofessorina seuraamaan sen edistymistä mielenkiinnolla.
Heikki Setälä on intohimoisen tutkimustyön rinnalla kokenut myös opettamisen sekä ilokseen että velvollisuudekseen. Tuhannet yliopisto-opiskelijat ovat saaneet nauttia vuosien varrella kaupunkiekosysteemitutkijan oivalluttavista tarinoista, joita hän on maailmalta kerännyt.
Green Capitalista luontoaskel terveyteen
Eräästä luentoja kuunnelleesta väitöskirjaopiskelijasta tuli myöhemmin Lahden ympäristöjohtaja. Saara Vauramo innosti Setälän mukaan määrätietoiseen projektiin, jossa Lahdesta tehtäisiin maailmankuulu pitkäjänteisten ympäristötekojen ansiosta.
Loppu onkin historiaa. Lahdesta tuli Euroopan ympäristöpääkaupunki vuonna 2021. Vauramo tiesi, että juuri Heikki Setälän tieteellistä panosta ja – jälleen kerran – asioiden kansantajuistamista tarvittaisiin sekä hakuprosessissa että teemavuoden aikana.
– Meidän piti osoittaa, että asiat, joita Lahdessa on tehty, ovat tutkitusti kovia juttuja. Vaikka käytän paljon tarinoiden voimaa, Helppo-Heikiksi en lankea. Kaikelle pitää löytyä tieteellinen evidenssi. Ja Lahdesta sitä löytyy paljon.
Heikki Setälän iloksi ympäristöpääkaupungin työtä jatkaa nyt kymmenvuotinen Luontoaskel terveyteen -ohjelma jalkauttaen lahtelaista tutkimustietoa konkretiaksi. Luonnon ekosysteemipalvelut vaikuttavat vahvasti myös ihmisen terveyteen.
Setälä on kirjoittanut vuosien varrella aktiivisesti mielipidekirjoituksia Etelä-Suomen Sanomiin, jotta tavallinen lahtelainenkin saisi paremmin langan päästä kiinni siitä, miten edistyksellinen ympäristökaupunki Lahti on. Hän toivoisi yhä useamman lahtelaisen jakavan hänen kanssaan kokemuksen, joka ei vaadi akateemista pätevyyttä:
– Asumme todella hienossa kaupungissa. Yritän välttää turhaa kaupunkiekologin romantisointia, mutta ympäristöasioiden kirjaaminen osaksi strategiaa on arvokkain asia, jonka kaupunki voi asukkaidensa hyväksi tehdä.
Teksti: Terhi Kangas, kuvat: Antti Sihlman
Heikki Setälä kuvattiin Pikku-Vesijärven puistossa, joka on yksi kaupunkiekologin lempipaikoista Lahdessa. Pakkaskelillä tutkijan käsien upottaminen maaperään ei onnistunut, mutta talvisesta kaupunkipuistosta nauttiminen kylläkin.
