Noora-Helena Korpelainen haluaa tutkia ympäristöpääkaupunkivuoden jälkeen lahtelaisten käsityksiä esteettisistä arvoista ja siitä, miten tieto ilmastonmuutoksesta vaikuttaa arvojen tunnistamiseen.
Noora-Helena Korpelainen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston ympäristöalan tieteidenvälisessä tohtoriohjelmassa, DENVIssä. Väitöskirjatyö on puolenvälin hujakoilla. Artikkeliväitöskirjaan on tulossa viisi artikkelia, joista kaksi on julkaistu.
Vaatetusalan artesaaniksi ensin kouluttautunut Korpelainen valmistui vuonna 2008 Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta. Äkkiseltään voi tuntua, ettei mikään ole niin kaukana esittävästä taiteesta kuin akateeminen tutkimus. Korpelainen on toista mieltä.
– Estetiikka käsitteenä alkoi avautua minulle vasta ammattikorkeakoulun päättötyötä tehdessä. Pääsin filosofisella tasolla termiin kiinni ja ymmärsin, että haluan jatkaa sen äärellä, mutta hieman eri kulmasta. Minulle on ollut tärkeää pohtia monia elämän ulottuvuuksia, ei ainoastaan teatteria tai taidetta. Arkinen elämä alkoi kiehtoa tutkimusmielessä, Korpelainen kertoo.
Arkisessa elämässä Korpelaista kiinnostaa erityisesti esteettisen kyvykkyyden ja kestävyysmurrosten suhde ja tätä myös hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee.
Lahden lokit innoittajina
Heti opintojen alkuvaiheessa Korpelainen kiinnostui Lahden sataman rauhoitetusta naurulokkiyhdyskunnasta. Aallonmurtajalla pesivät lokit nostavat ihmisissä monenlaisia tunteita pintaan – eivätkä pelkästään positiivisia, mutta estetiikan tutkijan mielestä lokit ovat oleellinen osa sataman estetiikkaa.
– Niinä aikoina, kun lokkeja ei Lahden satamassa ole, tunnelma on siellä omasta mielestäni melankolisempi, Korpelainen sanoo painokkaasti.
Juuri satamassa ympäristöesteettiseen kokemiseen tarjoutuu hyvä tilaisuus. Kokemusta voi houkutella vaikkapa istumalla laiturille ja havainnoimalla ympäristöä kaikilla aisteilla. Ilma, tuoksut, veden liplatus ja tuntu, järvinäköala ja rakennukset, puheensorina ja mekaaniset laivojen äänet voivat kaikki olla merkittäviä aistikokemuksia ympäristössä.
Ne voivat myös tarjota avaimia ajattelulle ja merkitysten syventymiselle.
– Ympäristöestetiikkaan kuuluu enemmän tai vähemmän luonnontilaiseksi ajatellun luonnon lisäksi rakennetun ympäristön tarkastelu. Luonnon läsnäolo Lahden kaupungissa on näin tutkijan silmin aivan erityistä, kun vertaillaan kaupunkiympäristöjä globaalisti.
Pitkät estetiikan tutkimuksen perinteet
Lahden tutkijapiireissä estetiikka on ollut jo pitkään aktiivisissa keskusteluissa läsnä, mistä Korpelainen kiittää erityisesti professori Arto Haapalaa. Pitkälti hänen ansiostaan Kansainvälinen soveltavan estetiikan instituutti (KSEI) on toiminut Lahden yliopistokampuksella aktiivisesti jo vuosikymmenten ajan.
Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva instituutti keskittyy erityisesti ympäristöestetiikkaan sekä muuhun humanistiseen ympäristötutkimukseen. Instituutti järjestää sekä kotimaisia että kansainvälisiä seminaareja.
Vuodesta 1995 järjestetty kansainvälinen soveltavan estetiikan kesäkoulusarja on jatkunut kesäkonferenssien sarjana vuodesta 2011 alkaen muutaman vuoden välein. Vuonna 2005 alkoivat ympäristöestetiikan syysseminaarit.
Kansainvälistä yhteistyötä KSEI:llä kehittää Kansainvälinen neuvottelutoimikunta IAB.
Viime vuonna ympäristöpääkaupunkivuoden kunniaksi tutkijoita kutsuttiin ympäri maailmaa yhteen pohtimaan, mitä estetiikka voi tarjota ilmastonmuutoshaasteeseen. Pandemian vuoksi etänä järjestetty kansainvälinen konferenssi oli lajissaan jo neljästoista.
Lahden JunnuYliopistoon estetiikan perusteita
Suomalaisella koulutuspolulla estetiikka tulee vastaan hyvin myöhäisessä vaiheessa: aikaisintaan lukiossa, jos vielä silloinkaan. Tämä harmittaa Noora-Helena Korpelaista.
– Parempi ymmärrys siitä, ettei estetiikka liity vain taiteeseen voisi auttaa meitä kaikkia syventämään ympäristösuhdettamme. Erityisesti ympäristöestetiikkaan voisi olla nykyisessä maailmantilanteessa syytä perehtyä koulussakin jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.
Siksi oman väitöskirjatyön lisäksi Korpelaisen sydämen asiana on tällä hetkellä valmistella opetusmateriaalia Lahden JunnuYliopistoon yhdessä väitöskirjatutkija Tom Lammin kanssa. Kasiluokkalaisille suunnattua kokonaisuutta suunnitellaan pilotoitavaksi vielä kevään aikana, mikä tarkoittaa, että syksyllä materiaali voisi jo olla Lahden koulujen käytössä laajemminkin.
– Haluamme tarjota nuorille mahdollisuuden pohtia sitä, miten monin eri tavoin aistimme ja havaitsemme luontoa ja miten nuo eri tavat havaita myös ohjaavat toimintaamme. Marjastus metsässä on aivan toisenlainen kokemisen tapa kuin maisemamaalauksen katseleminen.
Suunnitteilla on ainakin taidemuseovierailu ja luontoympäristökokemus osaksi ympäristöestetiikan johdantokurssia. Koululaisten oma Lahti-suhde saattaa sekin syventyä, kun tarjotaan tilaa ja aikaa pohtia sitä, mikä omassa ympäristössä on kaunista tai rumaa. Tai ihan vain suunnattoman kiinnostavaa.
Korpelaisen väitöstutkimuskin haluaa kuulla juuri tavallisten lahtelaisten ääntä.
Kevään aikana julkaistaan Lahden seudulla asuville ja toimiville kohdennettu verkkokysely esteettisten arvojen ja ilmastonmuutoksen suhteesta ja siitä, millaisia merkityksiä Lahdessa tehty ympäristötyö antaa kaupunkilaisille.
Korpelainen uskoo, että ympäristöpääkaupunkivuodella oli iso rooli nimenomaan kaupungin identiteettimuutoksessa.
Ympäristömuutos ja estetiikka – julkistustilaisuus 17.5.
Noora-Helena Korpelainen on myös mukana toimittamassa kokoelmateosta Ympäristömuutos ja estetiikka yhdessä Jukka Mikkosen, Sanna Lehtisen ja Kaisa Kortekallion kanssa.
Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka luotaa ihmisen aiheuttaman ympäristömuutoksen vaikutuksia esteettiseen arvottamiseemme ja kokemiseemme.
– Olemme halunneet tarkastella myös sitä, miten esteettiset valintamme ja esteettinen toimintamme voivat osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ehkä jopa sen hidastamiseen.
Kirjan julkistustilaisuuden järjestää sen kustantaja Suomen Estetiikan Seura kevätseminaarinaan 17. toukokuuta.
Kaikille avoimessa seminaarissa kuullaan kirjaan kirjoittaneiden tutkijoiden puheenvuoroja muun muassa liittyen pimeyden estetiikkaan, viljelyn estetiikkaan ja korjausrakentamiseen. Tilaisuutta on mahdollista seurata myös etänä.
teksti: Terhi Kangas
kuva: Jussi Sainio
