Ilmastonmuutos tummentaa Suomessa tyypillisiä ruskeavetisiä järviä
FM Elina Peltomaa väitteli 22.3.2013 Fellmanniassa Lahdessa Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Phytoplanktonic life in boreal humic lakes – special emphasis on autotrophic picoplankton and microbial food webs".
!["Elina]("/easydata/customers/lahdenyliopistokeskus/files/kuvat/kuvat_2013/p1030986.jpg")
Vastaväittäjänä toimi professori Paul del Giorgio Quabec:stä Montrealin ranskankielisestä yliopistosta (UQAM) Kanadasta (oik.) ja kustoksena professori Jorma Kuparinen ympäristötieteiden laitokselta Viikistä (vas.)
Ilmastonmuutos voi heikentää kalojen ravintomahdollisuuksia suomalaisissa järvissä
Vesissä elävät auringonvaloa hyödyntävät levät ja syanobakteerit eli kasviplankton tuottavat noin puolet maapallon perustuotannosta. Kasviplankton on jokaisen vesiekosysteemin ravintoketjun alku. Kalat käyttävät ravintonaan eläinplanktonia, joka puolestaan on riippuvaista kasviplanktonista.
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa olennaisesti kasviplanktonin toimintaan, sillä kasvaneet sademäärät huuhtovat järviin lisää liukoista orgaanista ainesta ja ravinteita. Liukoisen orgaanisen aineksen määrän kasvu puolestaan tummentaa pohjoisella havumetsävyöhykkeellä yleisten, jo alkujaankin ruskeavetisten, järvien vettä.
Tummassa vedessä auringon säteily ei yllä pitkälle. Kasviplankton pystyy menestymään vain sellaisissa syvyyksissä, missä valoa on vielä sille riittävästi.
Vaikka ravinteita huuhtoutuu vesiin entistä enemmän, kasviplanktonin saatavilla olevien ravinteiden kokonaismäärä ei välttämättä kuitenkaan kasva. Tämä johtuu siitä, että järvien veden kesäaikaisen kerrostuneisuuden oletetaan voimistuvan, ja päällysveteen jää vähän ravinteita.
– Kasviplanktonin elinmahdollisuuksien heikkeneminen voi vaikuttaa ylemmäs ravintoverkossa aina kaloihin asti, kertoo Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Elina Peltomaa.
Aktiivista liikettä vedessä
Kaikki kasviplankton ei ole avutonta vedessä kelluvaa ravintomassaa, vaan osalla lajeista on omat keinonsa hakeutua itselleen edullisimpaan ympäristöön. Kasviplanktonilla voi olla siimoja liikkumista varten, jolloin ne pystyvät hakeutumaan itselleen edulliseen vesikerrokseen. Ne voivat esimerkiksi noutaa ravinteita pimeästä alusvedestä kesäkerrostuneisuuden aikaan. Liikuntakyky auttaa myös välttämään eläinplanktonin saaliiksi joutumista.
– Jyrkästi kerrostuneissa ruskeavetisissä järvissä kasviplanktonin täytyy joko olla hyvin pienikokoista ja siis lähes yhtä tiheää kuin vesi tai sitten siimallista ja suurikokoista. Nämäkään ominaisuudet eivät kuitenkaan välttämättä takaa näiden kasviplanktonlajien menestymistä muuttuvissa ympäristöoloissa, Elina Peltomaa sanoo.
