Syksyllä Tiirismaalla järjestettiin kemiakerho, jossa tehtiin muovia, tutkittiin pH:ta ja tehtiin kasvatuskokeita.

Kokeellista kemiaa yläkoulussa

Syksyllä pyörähti käyntiin viiden kerran kemiakerho Tiirismaan koulussa. Kerhossa ei ollut ikärajoja ja kerholaisia olikin jokaiselta yläkoulun luokka-asteelta. Alun perin kerholaisia oli kuusi, mutta kerhomme kasvoi kahdella, koska kerholaiset kertoivat kavereilleen mitä olivat kerhossa tehneet. Kerhon ohjaajana tämä oli selvä merkki siitä, että kerho oli onnistunut.

Aloitimme kerhon tekemällä muovia maidosta. Idean työhön löysin kemianluokka Gadolinin sivuilta (http://www.kemianluokka.fi). Maito tulee lämmittää 50 – 60 ºC. 200 ml maitoa sekoitetaan 10 ml etikkaa ja muovia muodostuu. Me värjäsimme maidon ennen etikan lisäystä elintarvikeväreillä. Kerholaiset lähtivät kotiin innostuneina ja ainakin osa heistä halusi tehdä muovia myös kotona.

Toisella kerhokerralla tutustuimme pH:seen pH-paperin ja punakaalimehun avulla. Punakaalimehu vaihtaa väriä neutraalista lilasta, happamaan punaiseen tai emäksiseen siniseen. Punakaalimehua tein etukäteen pilkkomalla punakaalia astiaan ja kaatamalla kuumaa vettä päälle. Hetken sekoiteltuani suodatin punakaalin palat pois mehusta. Kerhossa mittasimme syötävien asioiden pH:ta ja huomasimme esimerkiksi hedelmien olevan happamia.

Kolmannella kerralla oli vuorossa rasvaan ja sen ominaisuuksiin tutustuminen. Yritimme sekoittaa rasvaa ja vettä keskenään huonoin tuloksin. Sinisen elintarvikeväri huomasimme päätyvän veteen, ei rasvaan. Lopuksi kokeilimme erilaisia öljyntorjuntakeinoja ruokaöljyllä. Pilleistä kasaa toimivat kelluvat puomit. Leivinjauhe sitoutuu pinnalla kelluvaan öljyyn ja vetää öljyn mukanaan pohjalle.

Neljännellä kerralla kerholaiset halusivat testata kuinka suola vaikuttaa kasvien itämiseen. Minulla oli alun perin muita suunnitelmia, mutta kerholaiset olivat omasta ideastaan niin innoissaan, että minun ei auttanut muuta kuin käydä ostamassa retiisin siemeniä ja multaa, jotta voimme testata itävyyttä. Istutimme retiisejä 20 kappaletta yhteen pakasterasiaan ja kastelimme kasveja kerran suolavedellä. Kosteuden ylläpito mullassa tehtiin puhtaalla vedellä. Suolavesipitoisuudet vastasivat Kuollutta merta (20 %), valtamerta (3,5 %), Itämerta (0,8 %) sekä suolavesiä pitoisuuksilla 0,5 %, 0,25 %, 0,125 % ja 0,0625 %. Lisäksi testasimme ruokaöljyn, sokerin ja Fairyn vaikutusta itävyydelle.

Viidennellä kerralla laskimme itävyydet ja kasvien pituudet. Kuolleenmeren ja valtameren suolamäärä esti itävyyden. Muut suolapitoisuudet eivät vaikuttaneet kasvien itävyyteen, mutta vaikuttivat selvästi kasvien pituuskasvuun. Kasvien keskimääräinen pituus lyheni puhtaan veden noin 10 cm:stä 3-5 cm:llä. Myös öljy, Fairy ja sokeri lyhensivät kasvien kasvua. Öljy myös vähensi hieman kasvien itävyyttä.

Yläkouluikäisten kanssa oli hauska touhuta kemian parissa. Kerholaiset esittivät hyviä kysymyksiä ja keksivät omia tutkimuskohteita. Luokasta kuului paljon naurua ja huumori kukki. Uskoisin, että pieni kipinä luonnontieteisiin on herätetty ainakin näille kerholaisille.

”On sullakin työ. Katsot kuinka yläkoululaiset mittaavat kasveja.”

 Itämeren suolapitoisuudella kastellut retiisin siemenet viikon kuluttua istutuksesta

Ruokaöljyllä valellun maan retiisit valmiina pituuden mittaukseen viikon kuluttua istutuksesta

Teksti ja kuvat: Paula Kajankari