Lahden Yliopistokampus järjesti seminaarin Mun juttu -hankkeen tuloksista. Pääpuhujana seminaarissa oli Edinburghin yliopistosta Dr. Simon Beames, joka on asiantuntija luonnon käyttämisessä oppimisympäristönä. Hänen toinen lempiaiheensa on Z-sukupolvi.
Esityksessään hän toi tuoreita näkökulmia nykynuorten kohtaamiseen. Beames listaa viisi Z-sukupolvea yhdistävää ominaisuutta:
Beamesin mukaan nykynuoret ovat huolissaan tulevaisuudesta ja maailma näyttää epävarmalta, sillä he ovat syntyneet aikaan, jossa vallitsee pelko terrorismista, globaalista finanssikriisistä ja ympäristökatastrofeista. He elävät ja hengittävät online-maailmaa ja toleranssi palveluiden hitaudesta ja online välineiden puuttumisesta on pieni. Elämä ilman kännykkää tai akun loppuminen voivat olla suurimpia pelkoja.
Samaan aikaan on nuorten fyysinen ja psyykkinen terveydentila on heikentynyt, liikunta-aktiivisuuden on havaittu vähenevän iän karttuessa selvästi, pojilla jopa muita maita enemmän. Sukupolvi on kasvanut internetin läpäisemän median varjossa digitaalisesti verkostoituneiden nomadien joukoksi. He viettävät aikaa yhä enemmän yksin kotona lähetellen vielä nukkumaan mennessäkin tutuilleen viestejä ja etsien Googlen tai Youtuben kautta vastauksia kysymyksiinsä.
Beames mainitsee sukupolvi Z:n yhdistäviksi ominaisuuksiksi myös pienentyneet perhekoot ja iäkkäämmät vanhemmat sekä sen, että elämä on entistä aikataulutetumpaa. Koulutus ja työpaikat muuttuvat ja oman elämän hallinta sekä työelämässä tarvittavat metataidot korostuvat muuttuvassa yhteiskunnassamme. Tulevaisuuden työpaikat eivät tule olemaan samanlaisia kuin viime vuosikymmeninä.
Sukupolvi Z on syntynyt varsin turvalliseen Suomeen ja turvallisen elämän vastapainoksi se kaipaa seikkailuja. Beames onkin tutkinut ja kehittänyt seikkailuihin keskittynyttä toimintaa Z-sukupolven nuorten kanssa. Hän näkee nuorten haluavan ja tarvitsevan todellisen maailman ongelmanratkaisuhaasteita ja taitoja niiden kehittämiseen. Kaivataan luovia, vuorovaikutteisia oppimistapoja sekä kriittistä ajattelukykyä ylikuormittunutta tietomäärää varten. Digitaalinen vieroitus – ainakin lyhyiksi jaksoiksi – on myös tarpeellista.
Luonto tarjoaa luontaisesti virikkeellisen ja jännittävän toimintaympäristön. Fyysinen aktiivisuus lisääntyy, päivittäinen paikallaan olo vähenee ja oppiminen muuttuu toiminnallisemmaksi. Luonto mahdollistaa levätä jatkuvasta tietotulvasta. Aistit kirkastuvat, luovuudelle ja mielikuvitukselle jää tilaa.
Oli ilahduttavaa huomata, että juuri näitä Beamesin korostamia pedagogisia lähtökohtia sekä erilaisten seikkailu-ulottuvuuksien kokeiluja on noudatettu ja tehty Mun juttu -hankkeessa, johon yli tuhat nuorta eri puolilla Suomea ovat osallistuneet.
Teksti: Anja Kuhalampi Kuva:Katri Halonen
http://www.munjuttuhanke.fi/!file/!id1160/files/attachment/LUTMunjuttuweb.pdf
