Olli-Pekka Penttinen toimii yliopistonlehtorina Lahdessa, Ympäristötieteiden laitoksen ympäristöekologian osastolla. Neljäntoista työvuoden jälkeen hän kuvaa Lahden osastoa hyvin monitieteiseksi ympäristöekologian tutkimuksen ja opetuksen keskittymäksi.
Filosofian tohtori, dosentti ja yliopistolehtori Olli-Pekka Penttinen kiinnostui alun perin biologiasta, erityisesti hydrobiologiasta ja ekofysiologiasta. ”Mikään intohimoinen ympäristöihminen en ole koskaan ollut – jollaiseksi alan tutkijat usein mielletään”, hän toteaa. Penttinen opiskeli Joensuun yliopistossa vesi- ja kalatutkimusta mutta valmistuttuaan hän huomasi, kuinka vähitellen ympäristötutkimukseen selkeämmin liittyvä ekotoksikologia valtasi yhä enemmän alaa hänen työssään. Lahteen Penttinen ajautui helmikuussa 2003 jolloin hänet valittiin ekotoksikologian oppiaineeseen silloiselle ympäristötieteiden laitokselle.
Ekotoksikologian tutkimusala
Ihmisen vaikutuksesta erilaisia kemikaaleja joutuu ympäristöön, jossa ne voivat aiheuttaa vaikutuksia. Ekotoksikologia keskittyy Penttisen mukaan juuri näihin kysymyksiin: ”Miten ympäristöön joutuneet kemikaalit vaikuttavat? Aiheuttavatko kemikaalit muutoksia ympäristössä ja jos aiheuttavat, niin miten ja minkälaisia muutoksia?” Ekotoksikologia on oma tarkkarajainen tutkimusalansa. Tutkimusmenetelminä käytetään pääasiassa luokittelua, minkä avulla tutkittavien kemikaalien määrä saadaan rajautumaan pienemmäksi.
Aina tulee jotain!
Muovikeskustelu, mikromuovit ja niiden haittavaikutukset ovat tällä hetkellä pinnalla. Sitä ennen puhuttiin nanomateriaaleista esimerkiksi nanohopeavaatteista, joista hopeaa joutuu jätevesiviemäreihin. Näin käy myös makeutusaineiden tai lääkkeiden. Vielä näitä aiemmin kuuma aihe oli hormonihäirintä, kun huomattiin, että kemikaalit, joiden aiemmin ei katsottu aiheuttavan ongelmia aiheuttavatkin jo pieninä pitoisuuksina haittaa ja vaikuttavat lisääntymiseen.
Tutkijoiden vastuulla on tuoda esiin ongelmat, kertoa riskit ja katsoa tulevaisuuteen. ”Mutta kemikaalivaikutusten ennustaminen on vaikeaa ja aina ollaan vuosikymmeniä jäljessä”, väittää Penttinen. Esimerkiksi hormoniongelman huomasivat ensimmäisenä kalastajat eivätkä tutkijat.
Hankalat seokset
Penttisen oma kiinnostuksen kohde tällä hetkellä on käytännönläheinen kokeellinen ekotoksikologia, minkä pariin hän sanoo ajautuneensa puolivahingossa. Häntä kiinnostaa tehtaiden sivutuotteiden mahdollinen haitallisuus. Tutkimuskohteena ovat ns. hankalat spesifit seokset kuten valimohiekka ja sen toksisuus. Parhaillaan tutkitaan miten seos muuttuu, kun sitä kompostoidaan pitkä aika.
Muita samankaltaisia monimutkaisia seoksia ovat teräskuona, öljytuotteet ja koivutisle, joiden ympäristövaikutuksia pyritään selvittämään.
Arjen valinnat – Round up vai muut keinot
Tavallisen ihmisen näkökulmasta kemikaalien käyttöön voi jokainen itsekin vaikuttaa, esimerkiksi käytättääkö Round up -tuotetta tai muuta torjuntakemikaalia. Tärkeää on myös ymmärtää ja hahmottaa, että entinen välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden aika on ohi. Kemikaalit ovat tarpeellisia, toiset enemmän toiset vähemmän. Mutta väärässä paikassa ja väärään aikaan ne voivat aiheuttaa haittaa.
Jätevedestä kannattaa Penttisen mukaan olla hiukan huolissaan, sillä vaikka puhdistamot puhdistavat tehokkaasti, voi pohjavesiin silti valua jätettä. Esimerkiksi Porvoojokeen joutuu paljon jätevesiä. Kannattaa pohtia miten se vaikuttaa kaloihin.
”Ekotoksikologit eivät mielellään käytä ympäristömyrkky -sanaa”, toteaa Penttinen. Se koetaan pelottavana. Varsinaisina ympäristömyrkkyinä pidetään aineita ja yhdisteitä, jotka pysyvät, kertyvät ja ovat toksisia.
Ekotoksikologiaa voidaan hyödyntää Lahdessa muun muassa pilaantuneiden maa-alueiden arvioinnissa ja PIMA-asetusten määrittämisessä tai Launeen pohjavesitutkimuksessa. ”Lahti kaupunkina on kiinnostava ja kaupunkiympäristön tutkimus onkin Lahdessa keskiössä”, sanoo Penttinen.
Opetustyö
Opettaminen on merkittävä osa Penttisen työsarkaa. Hänellä on selkeä lista asioista, jotka opiskelijan on tiedettävä käytyään hänen kurssinsa. Opiskelijan tulee tietää ja ymmärtää pilaantumisen historiaa, nähdä kuinka ihmistoiminnan seurauksena kemikalisoituminen on tosiasia. Vaikka koko ajan ilmenee uusia asioita kuten nanomateriaalit tai mikromuovit on muistettava myös vanhat synnit esimerkiksi DDT, lyijy, Kadium, PAH-yhdisteet ja käsitettävä niiden haitallisuus.
Opiskelijan on tunnettava myös päästölähteet ja ymmärrettävä, että kemikaalit ovat erilaisia, ympäristöjä monenlaisia ja vaikutus on monimutkainen vuorovaikutussuhde. ”Yleistäminen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen hakeminen on olennaista, jotta voidaan arvioida mikä kemikaali on haitallinen, miksi se on haitallinen ja missä ympäristön osassa”, Penttinen korostaa.
Teksti Anja Kuhalampi
