Viherkatot eli elävällä kasvillisuudella peitetyt rakennusten katot ovat maailmalla yhä useammin käytetty keino hallita ja vähentää kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristöhaittoja.

Ne imevät sadevettä viivyttäen valuntaa katoilta ja vähentäen huleveden määrää, mikä on tärkeä viherkattojen tuottama ekosysteemipalvelu. Viherkatot toimivat myös ääni- ja lämpöeristeenä ja lisäävät kaupunkiasukkaiden viihtyvyyttä, elinympäristön laatua ja kiinteistön arvoa. Monissa suurkaupungeissa on asetettu tavoitteeksi lisätä kasvitettua kattopintaa, mutta Suomessa keskustelu viherkattojen eduista ja ongelmista on vasta heräämässä.

Viides ulottuvuus -tutkimusohjelman tavoitteena on löytää parhaita mahdollisia, kestävän kehityksen mukaisia viherkattoratkaisuja suomalaisiin olosuhteisiin. Hanke perustuu dynaamiselle, verkostoituneelle toiminnalle, joka osallistaa laajan joukon toimijoita niin tutkimuslaitoksissa, kaupungeissa kuin alan yrityksissä.  Tutkimuksessa ovat mukana Lahdesta Kirsi Kuoppamäki ja Marleena Hagner Helsingin yliopiston ympäristöekologian osastolta.

Osana tutkimusta on perustettu koeviherkattoja pääkaupunkiseudulle, Lahden ja Oulun alueelle. Yksi koekatto sijaitsee Hollolassa. Viherkatot tarjoavat ainutlaatuisen tutkimusalustan, sillä katoille voidaan koetarkoituksessa luoda halutunlaisia ympäristöjä. Koeviherkatot tarjoavat erinomaisen ympäristön myös yhteiskuntatieteelliseen ja humanistiseen tutkimukseen. Kattoja voidaan tutkia esimerkiksi elvyttävinä ympäristöinä ja yhteisöviljelyn paikkoina.

Hollolan kohde sijaitsee Rakennusbetoni- ja Elementti Oy:n tehdashallin katolla. Viherkatto on osa rakennusten hulevesien hallinnan ohjelmaa. Kasvualusta on tehty kierrätysmateriaaleista. Viherkatolla tutkitaan biohiili- ja sienijuurilisäyksen vaikutusta betonimurskapohjaisessa kasvualustassa valumaveden laatuun ja kasvien kasvuun.  Katon avulla edistetään myös luonnon monimuotoisuutta ja siellä seurataan suomalaisten harvinaistuneiden ketokasvien selviytymistä kattoympäristössä.

""

Viherkaton perustaminen syksyllä 2013

 

Teksti ja kuva Kirsi Kuopppamäki